perjantai 28. joulukuuta 2012

Salainen Santikori 2012

Kirjoitin aikaisemmin Secret Santicore nimellä kulkevasta yhteisöllisestä projektista tuottaa pelisisältöä vuodenvaihteen ratoksi. Tämä vuonna Jezin suunnitelmat eivät menneet kohdalleen, syyt ovat ymmärrettävät.

Osa tämän vuoden sisällöstä on pistetty blogaten ulos.

Edellisen vuoden sisältöä taas pääsee ihastelemaan täältä.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Tämän seikkailupelin sankari olet sinä!

Jonkin aikaa sitten kirjoitin Turn to 400 dokumenttiprojektista joka kaipasi yleisörahoitusta, no siitä projektista ei tullut mitään. Tällä kertaa on uusi Taistelupelikirjoista kertova väkijoukkorahoitteinen projekti pystyssä, sen tavoitesumma on pienempi ja tarkoituksena on tässä uudessa projektissa tehdä kirja joka kertoo taistelupelikirjoista. Itse näen tuon projektin tärkeänä koska se kiinnittää huomiota brittiläisen pelikulttuurin saavutuksiin. Itseni lisäksi moni muu 80-luvun kakara imi nimenonomaan tuolta suunnalta hienovaraisia vaikutteita, kiitos suomennettujen taistelupelikirjojen. Uskon että nuo hyvin hienovaraiset brittivaikutteet tekivät paljon hyvää alkavalle roolipelikulttuurille. Käsitykseni siitä esimerkiksi mikä on ns. perusfantasiaa ja perusluolakomppausta on pitkälti kiittäminen Velhovuoren aarretta eikä esimerkiksi niitä silloin aikanaan suomeksi käännettyjä D&D-moduuleja jotka olivat kaikki mielestäni vailla sitä kipinää joka olisi sytyttänyt seikkailun tuntua.

Pelisuunnittelijat Steve Jackson (Ei siis hänen Amerikan kaimansa joka on myöskin pelisuunnittelija), Ian Livingstone ja mestarikuvittaja Russ Nicholson ovat pitkälti vastuussa siitä että lähdin oikealla jalalla liikkeellä kohti luolaholvien syövereitä.
Voin helposti kuvitella että jos oppaanani olisi maanalisiin syövereihin ollut vain Punaboksi ja Paunan kääntämät Mentzeriläiset ohjeistukset en välttämättä olisi tutkinut niin syvälle.



Lisätietoja tästä kirjaprojektista löytyy seuraavilta sivuilta:

YOU ARE THE HERO Kickstarter

www.YouAreTheHero.co.uk

torstai 20. joulukuuta 2012

Bögenhafenin alla

Etsintäretki viemäreissä alkaa sillä että muutaman kymmenen metrin jälkeen Garil rusikoi nilkkansa kuoppaan joka on syntynyt viemärikanaalin reunan sorruttua ja joutuu siten nilkuttamaan viheliäisen kivun saattelemana koko lopun aikaa maanalaista ekskursiota. Muu seurue joutuu tietenkin hidastamaan askeleensa puoliramman kääpiön tahtiin ja eteneminen on hyvin, hyvin hidasta.


Seurueen tunkiessa syvemmälle virtaavan jätteen maanalaisiin kanaaleihin alkavat lyhtyjen liekit väpättää kiihtyvään tahtiin. Eldir päättää laukaista vaaralliset kaasut ampumalla liekehtivän nuolen eteenpäin käytävällä, sen hän totisesti tekeekin. Seuraa räjähdys joka lyö silmille sokaisevana välähdyksenä, lyhdyt sammuvat ja puolet porukasta tippuu alas virtaavaan jäteliemeen. Garil on vaarassa hukkua vastenmielisellä tavalla mutta pitää päänsä kylmänä ja onnistuu muiden avustuksella kiipeämään ylös.

Joukon matka jatkuu lievästi räjähtäneen näköisinä.Koettelemukset matkalla syvemmälle viemäreihin ovat vasta alulla kun saastasta nousee läpikuultava ameebainen olento. Seuraa vimmainen taistelu otusta vastaan joka päättyy siihen että sen sitkeä kalvomainen pinta on revitty ja hakattu puhki ja hahmot ovat sen kirkkaiden sisusnesteiden peitossa.

Vartin käveltyään hahmot astelevat suoraan punaiseen homemattoon joka alkaa pöllyämään. Hans ja Siegfried saavat mielentiloja laajentavan kokemuksen hengitettyään keuhkojen täydeltä itiöitä ja voidaan sanoa että henkisesti jotain nyrjähtää sijoiltaan molemmilla.

Tuskaisena nilkuttava niiskuttava joukko jatkaa taas matkaansa ja huomaa ajoissa keltaisen homeen reunustaman risteyksen, seuraa suunnanvaihto takaisin ja eri reitin valitseminen.

Ison kierroksen jälkeen tielle osuu ruumis, se on rapajuopon kääpiön Gottrin. Kääpiön ruumiissa on merkkejä siitä että hänet on murhattu julmalla tavalla, ruumiissa on merkkejä kidutuksesta ja sydän on revitty irti. Franz jättää viisaasti näyn tutkimisen muille.

Salapoliisityön keskeyttää valtava lauma isoja rottia joka käy seurueen päälle karvaisena kuhisevana mattona. Seuraa epätoivoinen taisteleva pako viemäreissä ja Hans joutuu rottien vyöryttämäksi. Ainoastaan epätoivoinen lyhdyn rikkominen ja onnekas sattuma pelastavat hänet kammottavalta kohtalolta joutua iljettävien olentojen elävältä syömäksi.

Puuskuttava joukko sankareita löytää harhailtuaan jonkin aikaa tukevan suljetun oven jonka edessä on vihreää peikon verta. Ovi murretaan ripeästi auki Franzin ja Garilin kirveillä hakkaamalla. Oven takaa löytyy huone jonka lattiassa on pentagrammi, tilanne voi mennä vain pahemmaksi.

Huoneessa näyttää olevan hyvin vähän tavaraa ja pieni kasa luita joista tunnistettavin ja isoin on lonkkaluu kolmelle jalalle. Pentagrammin keskeltä alkaa nousemaan mustaa savua josta tiivistyy sarvipäinen hahmo joka tuijottaa hahmoja kiiltävillä oransseilla silmillä joiden luomet vilkkuvat kiinni ja auki sivuttain ja se kallistaa päätään kuin oksalla istuva petolintu jonka näköpiiriin on jolkotellut saaliseläimiä. Demoni pyytää kohteliaasti tunkeilijoita poistumaan.

Silmitön pako alkaa viemäreissä. Hans ja Franz tosin pysyvät viilipyttyinä. Siegfried eksyy omilleen juosten suoraan keltahomeeseen, kuin ihmeen kaupalla hän tosin selviää. Eldir löytää säheltäessään toisen oven jonka vieressä outo merkki mutta päättää jättää sen tutkimatta.

Loppu sessiosta kuluukin kaupungin epäuskoiselle vartiostolle asioiden selvittämisessä, pystyvien välskärien etsimisessä ja palkkaamisessa antamaan ensiapua pahiten piestyille jäsenille ja levätessä Josefin jokilaivalla. Keskiyöllä viemärissä kokemiensa koettelemusten vuoksi nyt klaustrofobian riivaama Hans syöksyy kannelle ahtaista sisätiloista ja huomaa että toisella kuulla on selvästi erottuvat kasvot.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Oho! Olen näköjään päässyt Munchkiniin! (Eikä kukaan kertonut)

Joitain vuosia sitten pelasin kaverien kanssa innokkaasti Munchkin korttipeliä. Olin sen verran intoutunut että osallistuin Steve Jackson Gamesin sivuilla olevaan kilpailuun jossa pääsi ehdottamaan omia kortteja pelin tuleviin laajennuksiin. Tai siis hakkasin sivustolla olevaan "ehdota omaa korttia" lomakkeeseen omiani sarjatulella.

Jonkin aikaa kului ja unohdin kyseisen kevennyksenä pelatun korttipelin kokonaan, ja myös kilpailun tai fanipalautteen jättöautomaatin johon olin sepostanut juttujani, eihän noista koskaan mitään tule ja eipä mitään yhteydenottoakaan tullut.

Sitten törmäsin tähän.

Googlailin vähän lisää ja törmäsin tähän.

Muistelin jonkin aikaa mitä olin SJGamesin lomakkeeseen hihitellen ja tirskuen syöttänyt ja muistaakseni laiton mm. seuraavia ja joitain muita mistä ei ole mitään muistikuvaa:

-Spiked codpiece eli siis piikein varustettu kalukukkaro, ei mikään originaaliuden huippu vitsinä mutta ajattelin että kainot jenkit eivät tämmöisisä kehtaa ehdotella mutta läpi ilmeisesti meni, Steve Jackson siinä on mies jolla on tyylitajua!

-Unnecessary roughness joka on paitsi ilmaisuna vähän tarkoituksella hassun kuuloinen perustuu perverssin rajoja hipovaan Scott Bakula ihailuuni ja suurisydämisen näyttelijän merkkiteokseen.

-Let me tell you about my character tms. joka on globaali vakiovitsi jo vuosikymmenien takaa ja luulen että sitä on ehdottanut itseni lisäksi jossain muodossa useampi sata roolipelaajaa.

Helkkari kun tuli äkkiä hirveä tarve saada taas omistukseeni Munchkin ja sen palkittu laajennos Unnatural Axe, onhan siinä kuitenkin nyt todistetusti hyvää ja inspiroitunutta materiaalia.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Mietteitä Runequestista

Runequest on monelle suomalaiselle roolipelaajalle yhä se toinen suuri roolipeli ihan siitä syystä että siitä tuli suomennettu laitos aikanaan komeassa laatikossa. Olen aika ajoin herännyt miettimään peliä ja Gloranthan maailmaa. Olen muutaman tutun roolipelaajan kanssa tuuminut jopa kampanjan aloittamista mutta ongelmana on aikataulujen sovittaminen yhteen. Eilen selailin vanhoja White Dwarfeja ja silmiini pisti erikoinen mainos jolla kaupiteltiin Citadelin figuja.


Olen aina pitänyt Runequestia ja sen esittämää kampanjamaailmaa hyvin voimakkaasti eräänlaisena barbaarifantasiana jossa ryöstellään naapurikylien karjaa, vastustetaan pahan sivistyksen edustamaa Lunaarien imperiumia ja vedetään turpaan sen lähetystyöntekijöitä. Mainoksen peltipöksyiset ritarit herättivät kokonaan uuden aatoksen Gloranthasta nähtynä ritariromantiikan läpi jossa sankaroidaan urakalla kiiltävissä varuksissa kuin pyöreän pöydän ritarit ikään.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

ASE 2-3 julkaistu!

Anomaalinen Maanalainen Ympäristö josta olen jonkin verran kirjoitellut tässä blogissa on saanut jatkoa. Olen ladannut kampanjan tasot 2-3 PDF-muodossa ja lehteillyt alustavasti Wetmoren tekstiä ja vaikuttaa että entistä kreisimmästä materiaalista on kyse. Luolaston seuraavien tasojen kuvausten lisäksi mukana on myös uudet hahmoluokat tiedemies, robotti, hyönteismies ja moktari petomies. Kirjassa on tietenkin kasapäin uusia hirviöitä ja mielenkiintoisia maagisia esineita ym. muuta kivaa


Anomaalisen Maanalaisen Ympäristön osia pääse ostamaan täältä ja olen lukenut Pat Wetmoren blogista että hän pistää joulupäivään mennessä ostettujen ASE1 ja ASE2-3 seikkailujen voitot hyväntekeväisyyteen.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Bögenhafenin markkinoilla

Seurue saapuu Bögenhafeniin jokilaivalla ja punottuaan tovin juoniaan lähtee melkein heti selvittämään edesmenneen Kastor Lieberungin asioita, lähinnä koskien valtavaa perintöä. Descartes jätetään pois suunnitelmista ja bretonnialainen suuntaa etsimään ongelmia omillaan. Josefilla taas on kiireitä omien bisneksiensä kanssa, hän vihjaa Hansille että hänellä on suuria suunnitelmia liittyen raakaviinan tislaamiseen ja halpaan viiniin jossa häntä avustaa Nulnilainen alkemisti.

Markkinahumussa Garil maksaa häpeäpaaluun kahlitun juopon kääpiön nimeltä Gottri vapaaksi tuntemansa äkillisen solidaarisuuden puuskassa. Tästä kiitoksena epatto alkaa häpeilemättä vinkua heti pikkurahaa saadakseen juotavaa ja katoaa Garilin silmän välttäessä omilleen. Ensimmäinen päivä kuluu selvitellessä Lieberungin asioita ja selviää että koko miehestä ei ole oikeasti mitään tietoa ja paperit joita hahmoilla hänestä on hallussaan ovat mitä ilmeisimmin täysin tekaistuja.

Illan aikana sattuu vielä kaikenlaista hämärää. Hahmot, tai lähinnä Garil muiden levitellessä käsiään pysäyttävät friikkisirkuksesta karkuteille lähteneen kolmijalkaisen peikon, Joakim voittaa viisi kultakruunua hämmentävän hyvällä tuurilla, kyseessä on kolmen minuutin selviytymishaaste eräänlaisessa vapaaottelussa ja Joakimin rohkaisemana Eldir päättää koettaa onneaan ja ottaakin sitten lukua melkein saman tien. Yöllä Franz huomaa että toinen kuista on täytenä vaikka sen pitäisi olla vain ohuena sirppinä, huono enne jos jokin.

Seuraavana aamuna heti asteltuaan majatalosta ulos joku paikallinen hullu meuhkaa seurueelle kaaoksesta ja miehestä joka ei ole mies ym. sekalaista. Hansilla on koko aamupäivän outo tunne että joukkoa tarkkaillaan mutta mitään ei näy. Vähissä rahoissa ja mahdollisuuksien taas valuessa hukkaan lähestyy friikkisirkuksen tirehtööri heitä, kolmijalkainen peikko on taas karkuteillä ja hän tarvitsee pystyvää apua sen kiinni saamiseksi.

Luvassa onkin entistä paskaisempi homma sillä peikko on livahtanut viemäreihin Bögenhafenin alla.