Katselin eilen parin euron alekorista poimimani leffan John Carter. Elokuva pohjaa Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoihin joissa maan mies John Carter seikkailee naapuriplaneetalle sijoitetussa fantasiamaailmassa. Burroughsin Mars-kirjat ovat ihan ensimmäisiä fantasiakirjoja jotka olen lukenut ja niillä oli aikanaan lähtemätön vaikutus lukutottumuksiini. Elokuva on tosin eri viihteenlaji kuin kirjallisuus ja päätin yrittää ainakin katsoa John Carterin mahdollisimman vähillä ennakko-odotuksilla ja vaatimuksilla. Kirjojen kanssa elokuvalla ei ole ihan hirveästi tekemistä esimerkiksi juonen osalta mutta kyllä tämä selvästi sijoittuu Burroughsin Marsiin. Elokuva on hyvä tulkinta kirjojen esittämästä maailmasta ja mielestäni ainakin jossain määrin myös niiden hengestä. En usko että tämän parempaa elokuvaa Mars-kirjoista tulee.
Erityistä kiitosta ansaitsee kaikenlaisten ihmeellisten otusten taitava toteutus. Vihreät marsilaiset on neline käsineen kaikkineen animoitu varsin ilmeikkäästi tietotekniikalla ja koko filmi on muutenkin erittäin miellyttävän näköinen. Tykkäsin myös siitä miten punaiset ihmisenkaltaiset marsilaiset oli toteutettu vanhojen pulpkirjojen kansien tyyliin. Lienee varmaan sanomattakin selvää että toisin kuin Burroughsin kirjoissa myös Marsissa pidetään housut jalassa. Vaikka tästä yksityiskohdasta voisi kovemmalta fanilta tulla ankaraa noottia niin luulen että leffa toimii näin paremmin. Pidin myös modernisoinnista, alkuperäisteosten oudot rotujutut on jätetty pois, enkä nyt tarkoita vihreän miehen taakkaa. Mars-kirjoissa on väkevästi läsnä tietynlainen fyysisyys ja estoton kehon ja kauneuden palvonta, näiltä osin odotukset lunastetaan. Lynn Collins on kerrassaan kuumottava Dejah Thorisina ja luulen että Taylor Kitsch on John Carterina naisiin ja joihinkin miehiin vetoavaa sorttia. Vaikka tämä nyt on hirveän pinnallinen yksityiskohta nostaa esille eivät ne kirjatkaan mitään kauhean syvällisiä teoksia ole.
Kyseessä on aimo annos eskapistista viihdettä jossa riittää menoa ja meininkiä. Suosittelen tätä seikkailun, fantasian ja hömpän ystäville. Mielestäni John Carter on tämän vuosikymmenen paras fantasiaelokuva vaikka kyseessä on ilmeisesti aika parjattu pätkä. En suosittele tätä elokuvaa katsottavaksi jos kaipaat viihde-elokuvalta jotain muutakin kuin pelkkää pinnallista viihdettä. En suosittele tätä myöskään jos olet kovaa linjaa vetävä nörtti, tiedän että Burroughsilla on vähintään yhtä omistautuneita faneja kuin Howardilla ja Tolkienilla.
I am glad you have something nice to say about John Carter, as the film gets bad press just because it was not strong in the box office in the USA. The director, Andrew Stanton, is an old school friend and I am glad he has finally made another live action. His first one was silent and made when he was about 16 or 17 years old.
VastaaPoistaI think this is one of those films that will gather hard won respect over the years. I liked it's modern interprentation of Barsoom, many a fan who is willing to give leeway to pulp literature of early 20th century should give at least some amount to this very entertaining pulp film made in the 21st century. Books aren't exactly most profound and deep literature and I'm attracted to their exhilarating raw escapism and that feel I think the film captures.
VastaaPoista